Kirjamessuvisiitti 2017

Blog Entries

On jälleen se aika vuodesta, kun introvertin kirjojen ystävän on heittäydyttävä uhkarohkeaksi ja lähdettävä uhmaamaan Helsingin kirjamessujen ihmisvilinää (ja toivottava että selviää koettelemuksesta hengissä, jotta sama voidaan toistaa taas vuotta myöhemmin.) Ovelina kelmeinä Taru ja minä valitsimme messuvierailupäiväksemme torstain, joka legendojen mukaan on kirjamessupäivistä perinteisesti kaikista hiljaisin. Tämä pitänee paikkansa, mutta siitä huolimatta messujen ihmismäärä on aina jonkun verran ahdinkoa aiheuttava kokemus. Onneksi sentään kirjasaalis lämmittää mieltä: tänä vuonna raahasimme mukanamme kotiin peräti 29 kirjaa (joista tosin 7 tulivat lahjaksi eivätkä meille) ja 13 kappaletta vanhoja valokuvia.

Kahden euron alepöydät eivät tänä vuonna olleet meidän kannaltamme kovin antoisat, mutta Taru äkkäsi kuitenkin mukaan napattavaksi kaksi teosta: Harry Lönnrothin toimittaman Tampere kieliyhteisönä (lienee juuri sitä mitä nimestä voi päätelläkin) ja pokkariversion Volter Kilven Alastalon salissa -teoksesta, jota me kumpikaan emme ole vielä lukeneet ja jonka lukemista voimme alkaa nyt vältellä entistä kovemmin. No, ehkä se toimii kannustimena lukea ensin pois alta kaikki muut oman hyllyn lukemattomat kirjat.

Into Kustannuksen osastolta mukaan lähti Friedrich Engelsin Työväenluokan asema Englannissa ja Saara Henrikssonin Syyskuun jumalat. Ensiksi mainittu oli jälleen Tarun ostos, jälkimmäinen meillä oli etukäteen merkattuna ylös 19 kirjaa kattavaan ostoslistaamme, jonka rustasin kaukaa viisaana jo ennen messuille lähtöä. Listalta löytyivät myös Haruki Murakamin Rajasta etelään, auringosta länteen ja Kazuo Ishiguron Ole luonani aina, josta oli juuri otettu uusi painos Ishigurolle myönnetyn Nobel-palkinnon myötä. Nämä kaksi kirjaa löytyivät Tammen osastolta.

(Tässä vaiheessa mainittakoot, että tavallisista tottumuksistamme poiketen kiersimme tänä vuonna isojen ja pienempien kustantamojen osastot ennen antikvariaattiosastolle siirtymistä. Tämä siksi, että mainitulla kirjahankintalistallamme oli pääasiassa eri kustantamojen uusia tahi uudehkoja julkaisuja, ja katsoimme parhaaksi käydä hamstraamassa nämä kirjat ensin.)

Otavan osastolta mukaan lähti Carlos Ruiz Zafónin Henkien labyrintti ja heräteostoksena Paavo Castrénin Antiikin myytit, johon olin kyllä iskenyt silmäni jo aiemmin mutta jonka odotin maksavan paljon enemmän. Äkillisessä kirjojenostohuumassa kirjan messutarjoushinta ei vaikuttanut lainkaan pahalta, ja nappasimme tämänkin matkaamme.

J.K. Rowlingin Harry Potter and the Prisoner of Azkabanin uudenuutukaista kuvitettua versiota sai yllättäen etsiä tovin. Suomeksi ja ruotsiksi kirjaa oli kyllä saatavilla, mutta englanninkielinen versio loisti poissaolollaan, kunnes Akateemisen kirjakaupan osastolta lopulta löytyi pino niitäkin. Basam Booksilta Taru osti Brené Brownin Epätäydellisyyden lahjat, joka minun epäluuloiseen nenääni haiskahtaa mahdolliselta humpuukilta, mutta myönnän olevani ennakkoluuloinen kaikkien self-helpiltä vaikuttavien juttujen suhteen. Kustantamo S&S:n osastolta löytyi Bandin Syytös – 7 kertomusta Pohjois-Koreasta, ja Bazarin osastolta Yuval Noah Hararin Sapiens – Ihmisen lyhyt historia ja Alan Bradleyn Nokisen tomumajan arvoitus, joka on seitsemäs suomennettu Flavia de Luce -sarjan kirja.

Tarun Osuuskumma-kokoelmassa oli viiden uusimman julkaisun kokoinen aukko, joten kipaisimme myös nappaamassa nämä puuttuvat teokset: Jussi Katajalan Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita, O.E. Lönnbergin Langanpäitä, Minna Roinisen Pimeänkutojat, Mia Myllymäen Väkevä mieli ja urbaanista löytöretkeilystä ammentavan novelliantologian Murtumia maisemassa.

Mikäli oikein muistan, niin viime vuonna emme tainneet löytää antikvariaattiosastolta mitään (!!!), jos vanhoja valokuvia ei lasketa. Tänä vuonna löytyi sitten peräti kahdeksan kirjaa eri antikvariaateista, mutta seitsemän niistä ostettiin lahjaksi jollekin muulle, niin meidän hyllyymme päätyi näistä vain Richard Adamsin Ruohometsän kansa, jonka olen lukenut joskus muinaisina aikoina ja joka on jo pitkään ollut hankintalistalla omaan hyllyyn. Ja niin, ne vanhat valokuvat, jotka tänä vuonna löysin kartuttamaan kokoelmaani:

Olimme saapuneet messuille puolenpäivän aikoihin, ja tässä vaiheessa kello lähestyi puolta kolmea. Kävimme erään ystävämme kanssa noutamassa ruokamessupuolelta jotakin syötävän kaltaista ja hotkaisimme löytämämme vegewrapit ennen kuin palasimme vielä noutamaan kolme kirjaa, jotka ensimmäisellä kierroksella olivat jääneet mietityttämään ja jotka selkeästi vaativat päästä mukaamme: Iida Rauman Katoamisten kirja, Kyung-sook Shinin Jään luoksesi ja Ilari Aallon ja Elina Helkalan Matkaopas keskiajan Suomeen.

Messuilta olisi varmasti löytynyt vaikka mitä mielenkiintoista, mutta pankkitilini itki verta jo tässä vaiheessa ja laukkumme oli niin pinkeänään kirjoista, etteivät kaikki edes mahtuneet sinne. Oli siis tullut aika vaeltaa ulkona halki vallineen loskakelin ja ottaa suunta kohti Kamppia ja isäni antikvariaattia, jossa ryystimme isäni seurassa kaffea ja söimme siskoni tuomat erinomaiset muffinssit. Tänä vuonna hamstrattu kirjamäärä ei kasvanut tämän antikvariaattivisiitin seurauksena (luultavasti siksi, että laukkuun ei tosiaan mahtunut enää yhtään mitään).

Kotona edessä odotti ongelma: kaunokirjallisuushyllymme oli jo valmiiksi aivan täyteen ahdettu, mikä siis eteen? Lopulta suoritimme yllättävässä mielenlujuuden puuskassa pienen karsimisoperaation ja siirsimme poistohyllyyn jokusen sellaisen kirjan, joiden säilyttämistä emme katsoneet tarpeelliseksi, ja – ta-daa! – uudet hankinnat mahtuivat kuin mahtuivatkin hyllyyn ja hyllyjen ovetkin mahtuivat vielä kiinni. Toistaiseksi. Saa nähdä kuinka käy seuraavan isomman kirjahamstrauksen yhteydessä…

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply