Book Journal

Lukusuunnitelmia vuodelle 2017

Koska pidän turhien asioiden suunnittelemisesta, listojen tekemisestä ja lukemisesta, olen kasannut itselleni ensi vuotta varten listan kirjoista, jotka olisi kiva saada luettua tulevana vuonna. Listalta löytyy 44 kirjaa, pääasiassa erilaista proosaa, mutta myös pari sarjakuvaa, runokokoelmaa ja tietokirjaa. Ja koska olen itselleni armollinen, olen antanut itselleni luvan lukea myös kirjoja joita listalta ei löydy, ja toisaalta myös olla lukematta kaikkea listalta löytyvää, jos siltä tuntuu.

Mainittakoon, että kaikki nämä 44 kirjaa löytyvät meiltä hyllystä jo valmiiksi. Mainittakoon myös, että tätä kirjoittaessani hyllyistämme löytyy peräti 377 lukulistallani odottavaa kirjaa, joita suurinta osaa en ole koskaan aiemmin lukenut. Tästä on tehtävissä sellainen päätelmä, että todennäköisesti en tule kauheasti kirjastoja hyödyntäneeksi nyt tulevanakaan vuonna, mikä on oikeastaan aika harmi. No, itsepähän olen hamsteroinut hyllyt täyteen kirjoja…

Siirtykäämme sitten itse listaan!

Ensi vuonna aion lukea…

…kirjasarjojen aloitusosia

  • Robin Hobb: Fool’s Errand (The Tawny Man Trilogy, #1)
  • Sergei Lukjanenko: Yöpartio (Partio, #1)
  • Siri Pettersen: Odininlapsi (Korpinkehät, #1)

Hyllyyn on kertynyt jos jonkunmoisia kirjasarjoja, ja osasta niistä en ole itse asiassa koskaan vielä lukenut yhtään osaa. Näin siitäkin huolimatta, että parhaassa/pahimmassa tapauksessa olen saattanut pelkkien hyvien suositusten perusteella hommata etukäteen jopa sarjan kaikki osat tietämättä ollenkaan, onko koko kirjasarja edes minun makuuni.  Yksi tällainen sarja on Sergei Lukjanenkon Partio-sarja, jonka olen ymmärtänyt olevan jonkinmoista paranormaaleista aiheista ammentavaa urbaania fantasiaa ja ennen kaikkea hyvä kirjasarja, mikäli lähteisiini on uskominen. Odotan mielenkiinnolla sitä, millainen lukukokemus sarjan ensimmäisen osan, Yöpartion, kansien välissä odottaa.

Siri Pettersenin Odininlapsi herätti mielenkiintoni joskus taannoin, mutta en enää muista tarkalleen miksi. Jonkin sortin fantasiaa tämäkin kuitenkin on, ja pääasiassa hyvää muistan tästäkin sarjan avausosasta kuulleeni.

Robin Hobbin The Tawny Man -trilogian ensimmäinen osa on ainut näistä kolmesta kirjasta, jonka kohdallan osaan jo vähän aavistella mitä tulen saamaan, sillä olen lukenut aiemmin samaan maailmaan sijoittuvan Farseer-trilogian, joka sijoittuu Tawny Man -kirjoja edeltävään aikaan. Lukukokemukseni näiden kolmen ensimmäisen kirjan kanssa oli lopulta aika ristiriitainen, mutta päätin kuitenkin lukea myös tämän jatkotrilogian, koska se oli päätynyt hyllyyni jo valmiiksi, ja koska minulle on syntynyt sellainen käsitys, että näissä kirjoissa päästään seurailemaan enemmän Farseer-trilogiassa suosikkihahmokseni noussutta Narria. Otin itse asiassa jo varaslähdön Fool’s Errandin kanssa ja aloitin sen lukemisen vähän aikaa sitten. Alku on samalla tavalla kiehtova kuin muistan aiemmin lukemieni osien olleen, mutta suhtaudun tulevaan vähän pelonsekaisin tunnelmin, sillä olisihan se nyt kurjaa, jos tämäkin trilogia houkuttelisi lukemaan itsensä loppuun saakka vain lössähtääkseen lopussa kuin paketillinen jotain kasvisrasva-vaniljajäätelöällötystä kesähelteellä. Vaan kuka tietää, ehkä Tawny Man ei petäkään. Toistaiseksi ainakin luen Fool’s Errandia ihan mielelläni.

…jatkoa muutamiin ennestään tuttuihin kirjasarjoihin

  • Jack Tiffany, John Thorne & J.K. Rowling: Harry Potter and the Cursed Child (Harry Potter, #8)
  • George R.R. Martin: A Dance With Dragons (A Song of Ice and Fire, #5)
  • Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä (Flavia de Luce, #2)
  • Justin Cronin: The City of Mirrors (The Passage, #3)

Harry Potter and the Cursed Child: voi himpulan pimpulat. Rehellisesti sanottuna kammoan tämän näytelmän lukemista, mutta tiedän, että jonakin päivänä minun on se luettava, ja yhtä hyvin se aika voi koittaa tulevan vuoden kuluessa. Miksikö kammoan? Siksi, että Potterit ovat olleet elämässäni todella tärkeässä asemassa, mutta en edelleenkään pysty käsittelemään edes sitä epilogia, johon koko sarja päättyi. Olen päättäväisesti kieltänyt koko epilogin olemassaolon kaikki nämä vuodet, ja nyt tämä jatko-osa sitten hemmetti vieköön pohjautuu juuri siihen kirottuun epiloginkuvatukseen. Miksi?! Miksi maailma koettelee minua näin? Mitä pahaa olen tehnyt? Nyyhk!

Kolmea muuta tämän osion kirjaa odotankin sitten paljon reippaimmin mielin ja suuremmalla innostuksella. A Song of Ice and Fire -fantasiasarja on niin massiivinen, että sen lähestulkoon yhdeksänsataasivuisessa neljännessä osassa saatiin seurattua vain osaa hahmoista, ja loppujen vaiheet samalta aikaväliltä kerrotaan viidennessä osassa, A Dance With Dragonsissa. Odotan malttamattomana päästäkseni seuraamaan loppujen suosikkihahmojeni tarinaa. Kenen kohtaloksi koituu kuolema tahi muu kammottava kohtalo? (Oletettavasti lopulta kaikkien, joten parempi olisi ehkä vain kysyä, että miten ja milloin.)

Flavia de Luce -sarjan ensimmäinen osa ilahdutti minua suuresti, ja odotan tuon pikkuvanhan kakaran seikkailujen jatko-osan, joka kulkee nimellä Kuolema ei ole lasten leikkiä, tarjoavan samanlaista lukuiloa. Myös Justin Croninin Passage-trilogian päätösosan, The City of Mirrorsin, kimppuun käymistä odotan innoissani. Kaksi aiempaa osaa ovat olleet varsin mukaansatempaavia, enkä näe syytä pelätä, että kolmaskaan osa olisi sen huonompi.

…kotimaista proosaa

  • Riitta Jalonen: Kirkkaus
  • Pajtim Statovci: Tiranan sydän
  • Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
  • Marko Hautala: Itsevalaisevat
  • Kirsi Alaniva: Villa Vietin linnut
  • Hanna-Riikka Kuisma: Viides vuodenaika
  • Tove Jansson: Kesäkirja
  • Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen
  • Minna Rytisalo: Lempi
  • Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Kotimaisen kaunokirjallisuuden osalta listalleni on päätynyt suhteellisen uusia teoksia. Tove Janssonin Kesäkirja on näistä vanhin, muut ovat selvästi uudempia julkaisuja. Nämä kirjat ovat valikoituneet listalle aika sattumanvaraisesti, mutta kaikille on yhteistä se, että kaikki vaikuttavat lupaavilta ja mielenkiintoisilta. On hankala sanoa, minkä kirjan lukemista näistä odotan eniten. Se saattaa olla Kirkkaus, jonka suhteen odotukseni ovat todella korkealla. Se saattaa myös olla Lempi tai Neljäntienristeys, joista olen kuullut melkeinpä pelkästään hyvää, tai Tiranan sydän tai Lumikko ja yhdeksän muuta, joiden kirjoittajilta olen molemmilta jo lukenut jotakin aikaisemmin ja pitänyt lukemastani. Kaikissa näissä on jotakin kiehtovaa!

…ulkomaista proosaa

  • Zachary Thomas Dodson: Bats of the Republic
  • Markus Zusak: Kirjavaras
  • Khaled Hosseini: The Kite Runner
  • Emma Healey: Elizabeth Is Missing
  • Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides
  • Herbjørg Wassmo: Dinan kirja
  • Haruki Murakami: Norwegian Wood
  • Carlos Ruiz Zafón: Marina
  • Ildefonso Falcones: Meren katedraali
  • Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli
  • Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
  • Ken Kesey: One Flew Over The Cuckoo’s Nest
  • Salman Rushdie: Keskiyön lapset
  • Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo
  • Peter S. Beagle: Viimeinen yksisarvinen

Ulkomaisen kaunokirjallisuuden listalle päätyi myös neljä kirjaa, jotka olen joskus lukenut aiemmin: Virgin Suicides, Dinan kirja, Veljeni Leijonamieli ja Viimeinen yksisarvinen. Kolme viimeksi mainittua ovat lähellä sydäntäni, mutta muistan, että Virgin Suicidesille en hirveästi lämmennyt. Jostain se on kuitenkin löytänyt tiensä hyllyymme, ja kaipa sille pitää antaa toinen mahdollisuus.

Muut näistä eivät sitten juuri olekaan minulle entuudestaan tuttuja. Carlos Ruiz Zafónilta olen lukenut aiemmin Tuulen varjon, ja jonkin Salman Rushdien kirjan olen myös lukenut. Tuulen varjo oli hurmaava, Rushdien teos puolestaan jonkinmoinen pettymys. Muistan kirjan viimeisten sivujen kuitenkin imaisseen mukaansa, ja päätin jo silloin antaa kirjailijan teoksille uuden mahdollisuuden joskus tulevaisuudessa, ja siksi valitsin tälle listalle hyllystä Keskiyön lapset. Suhtaudun toiveikkaasti siihen, etten joudu pettymään tällä kertaa.

…klassikoita

  • Fjodor Dostojevski: Idiootti
  • George Orwell: 1984
  • Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Kaipa sitä pitää jokunen klassikkokin olla mukana lukusuunnitelmassa, joten valikoin sattumanvaraisesti listalle kolme klassikonkaltaista valmistetta. Dostojevskin Idiootti ja Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ovat kumpikin sellaisia, joita en ole ikinä lukenut. Orwellin 1984:n muistan joskus lukeneeni, mutta tuleepahan nyt mahdollisesti luettua uudestaan.

…novelleja ja muuta lyhyttä

  • Roald Rahl: The Complete Short Stories, Volume One
  • Heikki Nevala (toim.): Ruumiittomat
  • Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita

Roald Dahl on minulle lapsuudesta saakka tuttu lastenkirjojensa kautta, mutta hänen aikuisille kirjoittamiaan tarinoita olen lukenut vähemmän, ja olen jo pitkään suunnitellut korjaavani tämän valitettavan asianlaidan. Kuulen jo, kuinka Roald Dahlin koottujen novellien ensimmäinen osa, The Complete Short Stories (Volume One), houkuttelee minua luokseen kuin kupillinen hyvää, vahvaa teetä (jossa on vain lievä, ei-lainkaan-epäilyttävä karvasmantelin sivumaku).

Osuuskumman julkaisema Ruumiittomat-novelliantologia pitää sisällään suomalaisia kauhunovelleja, joista olen itse asiassa jo lukenut yhden — yksi novelleista on näet oman armaani käsialaa. Oscar Wilden Onnellinen prinssi ja muita tarinoita on sekin ainakin osittain minulle ennestään tuttu. Onnellinen prinssi oli yksi lempisatujani lapsena, koska olin outo ipana ja traagiset tarinat vetivät minua jo silloin puoleensa. Onkin aika lukea tämä uudelleen.

…sarjakuvia

  • Jeff Smith: Luupäät, #1
  • Kate Beaton: Hark! A Vagrant

Nämä kaksi sarjakuvaa olen jo lukenut, mutta koska molemmat ovat mahtavia, ne ovat ansaitusti päätyneet tälle listalle uudelleenluettaviksi. Jeff Smithin Luupäät-sarjan ensimmäisen osan muistan koko sarjan tapaan hauskana ja jännittävänä sekä lisäksi huikean hienosti piirrettynä. Kate Beatonin Hark! A Vagrant on kertakaikkisen erinomainen kokoelma historiaa, kirjallisuutta ja muita mainioita aiheita käsitteleiviä sarjakuvia, jotka ovat kaikki luettavissa myös verkossa.

…runoja

  • Saila Susiluoto: Missä leikki loppuu
  • Sapfo: Iltatähti, häälaulu

Satuin saamaan Saila Susiluodon Missä leikki loppuu -runokokoelman vähän aikaa sitten kirjalahjavaihdossa eräissä pikkujouluissa. En tiedä teoksesta mitään etukäteen, mutta lahjanvaihdon yhteydessä saamani lyhyt esittely kirjasta herätti mielenkiintoni. Iltatähti, häälaulu -nimeä kantavaan teokseen kootut antiikin ajan runoilijattaren, Sapfon, säilyneet runonkatkelmat olen lukenut joskus, ja muistan niiden tehneen minuun suuren vaikutuksen. Lienee siis ihan perusteltua lukea ne taas uudelleen.

…ja fiktion vastakohtaa

  • Antonio Melechi: Servants of the Supernatural: The Night Side of the Victorian Mind
  • Richard Holmes: The Age of Wonder: How the Romantic Generation Discovered the Beauty and Terror of Science

Kaikkea tätä fiktiota tasapainottamaan muistin laittaa listalle myös peräti kaksi tietokirjaa. Antonio Melechin Servants of the Supernatural käsittelee 1800-luvun lopun innostusta spiritismiin ja muuhun vastaavaan hömppään. Richard Holmesin The Age of Wonder näkyy olevan jonkinmoinen monesta henkilöstä kertova biografia, jonka keskiössä, kuten nimestä voi päätellä, ovat romantiikan aikakauden tiedemiehet.

***

Tältä näyttää siis alustava lukusuunnitelmani ensi vuotta varten. Nähtäväksi jää, kuinka monta kirjaa tältä listalta saan luettua, ja kuinka paljon luen jotakin ihan muuta kuin tässä mainittuja teoksia (hyllyssä on taas muutama uutukainen, jotka kutsuvat minua aloittamaan lukemisen mahdollisimman pian).

Iloista ja rauhallista vuodenvaihdetta!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *