Book Journal

Kate Morton: Hylätty puutarha

Vuonna 1913 nelivuotias tyttö löytyy yksin Maryboroughin satamasta Australiasta mukanaan vain matkalaukku, jossa on muutamia vaatteita ja kauniisti kuvitettu satukirja. Satamassa töissä oleva Hugh vie tytön mukanaan kotiin. Koska tyttö ei tunnu muistavan nimeään, Hugh ja hänen vaimonsa alkavat kutsua lasta Nelliksi. Kukaan ei kaipaa tyttöä takaisin, joten pariskunta päättää pitää lapsen ja kasvattaa tämän omanaan. Kun Nell täyttää 21 vuotta, Hugh kertoo kasvattityttärelleen totuuden, ja Nellin elämältä putoaa pohja. Nell lähtee selvittämään menneisyyttään käyttäen apunaan matkalaukussaan ollutta satukirjaa ja muutamia muistojaan salaperäisestä naisesta, jota kutsuttiin Kirjailijattareksi.

Vuosikymmeniä myöhemmin Nellin tyttärentytär Cassandra perii isoäitinsä omaisuuden — mukaan lukien mystisen talon, jonka olemassaolosta Nell ei ollut maininnut Cassandralle sanallakaan. Selvittääkseen salaisuuden Cassandra lähtee toiselle puolelle maailmaa, meren rannalle Cornwalliin, Englantiin. Häntä vastassa on ränsistynyt vanha talo salaperäisine puutarhoineen, ja vuosisadan päähän ulottuva mysteeri, jollaista Cassandra ei ollut osannut kuvitellakaan kohtaavansa.

***

Kun Lumilapsi oli luettu ja e-kirjapalvelun ilmaista, kahden viikon mittaista kokeilujaksoa oli vielä roimasti jäljellä, tartuin seuraavaksi Kate Mortonin Hylättyyn puutarhaan. Kirjaa oli suositeltu minulle, ja olin myös lukenut siitä arvion jokusesta kirjablogista. Näiden seikkojen perusteella kirja oli päätynyt “mahdollisesti mielenkiintoiset luettavat” -listalleni, ja kun ilokseni huomasin, että teos löytyi mainitsemastani e-kirjapalvelusta, ei tarvinnut kauaa miettiä, mitä seuraavaksi lukisin.

Kirjassa liikutaan useassa aikatasossa, joissa on äänessä aina eri kertoja: 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa seurataan Eliza Makepeacea, 1970-luvulla Nelliä, ja 2000-luvulla Cassandraa, Nellin tyttärentytärtä. Aikatasot, kertojat ja paikat vaihtuvat luvusta toiseen, mutta tarinaa oli helppo seurata, ja jokseenkin yli viidestäsadasta sivustaan huolimatta kirja oli varsin nopealukuinen. Kertojaäänistä Eliza ja Nell jäivät mieleen mieluisimpina kuin Cassandra, joka tuntui hahmona paljon näitä kahta ohuemmalta, ja osittain varmasti tästäkin syystä nykyaikaan sijoittuvat pätkät eivät minusta olleet järin kiehtovia.

Mysteeri avautuu pala palalta näiden kolmen naisen tarinan kautta. Vaikka mielenkiintoni jaksoikin pysyä hyvin yllä, niin tarinaa vaivasi ainakin minun lukemanani pahanlaatuinen ennalta-arvattavuus. En kokenut saavani yllättyä tätä kirjaa lukiessani, vaan päin vastoin arvasin usein olennaisimmat juonenkäänteet etukäteen. Syytän tästä erityisesti tekstin lomaan ripoteltuja satuja, joiden perusteella ei todellakaan ollut hankalaa arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. (Kirjan henkilöt muuten pitävät näitä satuja poikkeuksellisen hienoina ja vaikuttavina, mutta minulle asti tämä erinomaisuus ei valitettavasti välittynyt.)

Ennalta-arvattavuuden lisäksi minua häiritsi muutama muukin seikka, joista yksi oli aivan kirjan loppu. Siitä tuli vain sellainen olo, että voi itku mitä muka-liikuttavaa lässynläätä. En myöskään ole ihan varma, mitä mieltä olen siitä, kuinka tarina osittain ammentaa inspiraationsa suoraan F.H. Burnettin Salaisesta puutarhasta. Ei jää epäselväksi, että kyseessä on eräänlainen kunnianosoitus kyseistä tarinaa ja kirjailijaa kohtaan, mutta jokin koko jutussa vain tökki pahemman kerran.

Pakko on myöntää, että odotin jotakin enemmän kuin sain. Suomenkielisen version takakansitekstissä taidetaan luonnehtia kirjaa “lukuromaaniksi”, ja termi sopiikin Hylättylle puutarhalle varsin hyvin. Vaikka kirjassa kuvattiin välillä aika painaviakin asioita, se oli kaikkea muuta kuin raskas — oikeastaan liiankin kepeä minun makuuni. Kyllähän sen nyt luki eikä se varsinaisesti huono ollut, mutta ei sillä myöskään ollut tarpeeksi voimaa tai oveluutta sujahtaa ihoni alle, kuten mielestäni parhaat kirjat väistämättä tekevät. Hylätty puutarha jäi auttamattomasti leijumaan jonnekin etäämmäs. Se jäi kirjaksi, jonka lukeminen ei kaduta, mutta jonka pariin minulla ei ole kiinnostusta palata uudestaan.

Tuomioni:
3 skulls
= Ihan ok.


Kirjan tiedot:
Kate Morton: Hylätty puutarha (Bazar, 2014. E-kirja. 511 sivua.)
(Alkuteos The Forgotten Garden (2008). Suomentanut Hilkka Pekkanen.)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *